NLP syntyi kun Richard Bandler ja John Grinder kysyivät itseltään: Mikä erottaa jonkun alan taitajan huipputaitajasta, mestarista? He eivät hakeneet vastausta synnynnäisestä lahjakkuudesta eivätkä kokemuksesta tai harjaantumisesta, vaan ihmisten toiminnan ja kokemuksen rakenteesta.
Bandler ja Grinder kutsuvat itseään ”professionaalisiksi kommunikoijiksi” tai ”mallittajiksi”. Mallittajina he kehittivät lähestymistapansa alunperin tarkkailemalla sellaisia lahjakkaita kommunikoijia kuin Virginia Satir, Fritz Perls ja Milton H. Erickson ja onnistuivat usein mallittamaan esiin myös erilaisten taitojen intuitiiviset tai alitajuiset elementit.
NLP ei mallina sitoudu mihinkään psykologiseen tai teoriaan, vaan esittelee joukon menetelmiä ja ajattelutapoja, joiden arvon määrää niiden tehokkuus. Teoreettisesti NLP perustuu systeemiteoriaan, informaatioteoriaan, konstruktivismiin, tekoälytutkimuksiin, kielitieteeseen ja kognitiivisen psykologian ideoihin. Taustafilosofeja ovat mm. Alfred Korzybski ja Gregory Bateson.
NLP sisältää useita erilaisia menetelmiä, joilla voi
1) luoda positiivisen kontaktin ja ohjata vuorovaikutusta
2) kerätä olennaista tietoa toisen ihmisen tavasta prosessoida sisäisesti informaatiota ja konstruoida oma maailmankuvansa sekä
3) aikaansaada tarkasti rajattua ja pysyvää psyykkistä muutosta, usein hyvinkin nopeasti.
NLP:tä on määritelty seuraavilla termeillä: ”The study of subjective experience” tai ”The study of human excellence”.