Olen mallittanut viime vuodet psyykkistä muuttumista ja siihen liittyen oman oman kasvun ehtoja. Kokosin niissä tulleita löytöjä blogiin https://www.vmtkoulutus.com/hyvien-terapeuttien-mallituksista-opittua/
Järjestän niistä nyt lyhyen etäkoulutuksen ’Psyykkinen muuttuminen ja oma kasvu’ maaliskuussa:
La 14.3. klo 9.30-16.30 ja
Ti-illat 17., 24. ja 31.3. klo 18-20
Hinta 190 e + alvit.
Nämä uudet ideat ja menetelmät ovat käyttökelpoisia kaikessa ihmisten kanssa työskentelyssä, niin koutsauksessa, terapiassa, opettamisessa, esimiestyössä kuin oman itsenkin kanssa. Tässä alla lyhyttä listaa koulutuksen aiheista.
Ilmoittautuminen ja tiedustelut: veli-matti.toivonen@vmt.inet.fi, tai 0400 756670
Koulutuksen sisältö
Aineistoa hyvien terapeuttien -mallitusprojektista. Kyse ei ole siitä, mitä tietää (mikä teoria, mikä koulukunta), mitä osaa (tekniikat) tai mitä tekee (käynnin pituus, käyntimäärät, ulkoiset puitteet), vaikka tietenkin jonkin verran näistäkin, vaan siitä miten on. Tämä olemisen tapa, oleminen, oli olennaista, ja siihen liittyen tästä meidän tavallisesta poikkeava tietämisen tapa. Tämä on se ’alusta’ millä psyykkinen muuttuminen itsellä tai muilla voi tapahtua.
Psyykkisen muuttumisen ehdot eivät siis olekaan ensisijaisesti psykologisia, vaan tietämisen tapaan liittyviä. Jos tietämisen tapa (tietoteoria) on tilanteeseen nähden väärä, mikään psykologinen ei auta.
Muuttuminen voi tapahduttuaan näkyä muutoksina tuntemisessa, ajattelussa, haluamisessa jne, mutta se ei tapahdu siellä. Tarkasti ottaen silloin kun havaitsee ’muutoksen’, itse muuttuminen on jo tapahtunut, ja vasta kun huomaa silmien alla meneillään olevan muuttumisen, pääsee oppimaan osamistaan.
”Vain osaamistaan voi oppia”. Outo lause, mutta näin se tapahtuu kävelemään opettelevalla lapsella, keihäänheittäjällä tai terapeutilla.
Asiakkaan (kuten omakin) ongelma on lukittuna (sisäiseksi) puheeksi ja kokemiseksi, jotka ovat suljettua binääri (kaksitilaista, joko – tai) -logiikkaa. Lukitus ’aukeaa’ ja muuttuminen palautuu normaaliksi (jatkuvaksi), kun binäärilogiikasta siirrytään ternääri (kolmitilaiseen) logiikkaan. Nyt kova väite on tämä: joka kerran kun joku on muuttunut, hän on koukannut tätä kautta, oli hän siitä tietoinen tai ei. Ja aina kun muuttumista ei ole tapahtunut, on pysytty binäärissä.
Psyykkinen muuttuminen on muodonmuutosten sarjaa; siksi se ei ole määrällistä muuttumista, vaan laadullista; muodoltaan se on kielen ulkopuolista, mielen eri tilojen välitöntä vuorovaikutuksetonta yhteyttä, josta syntyy sellaista ennakoimatonta uutta, jota ei ollut sen alkutekijöissä, eli se on menneisyydestä vapaata (se tapahtuu vain menneestä vapautumalla).
Oma kasvu ja muuttuminen terapiassa voivat olla vain vapaita tekoja. Oma kasvu voi olla omaa kasvua vain kun se on vapaata, ja niin paljon kuin se on vapaata, niin paljon se on omaa. Jos meille tarjotut valmiit, sinänsä hienotkin päämäärät – oma potentiaali, kukoistus, jne – ovat minulle ulkoisia ne ohjaavat pois omasta kasvusta. Kyse on siitä, kuinka löydän oman oman kasvun.
Psyykkisen kasvun anatomia. Joku iso yllätys tuli elämääni. Jos voin valita suoraan mitä tehdä, en muutu, vaan teen valinnan tällaisena kuin olen. Jos minulla ei ole valmista ratkaisua/keinoa, minun on muututtava, jotta löydän sellaisen. Kuinka minä muutun? Löytämällä ratkaisu tilanteeseen. Kuinka minä löydän ratkaisun? Muuttumalla. Ratkaisun löytäminen ja oman itsen muuttumisen prosessi ovat sama asia. Tämä on ainoa tapa, millä psyykkinen kasvu toteutuu, niin terapiassa kuin muuallakin.
Bergsonin Kaksi minää -malli kuvaa mitä on se vapaus, minkä ihminen, minä itse tai asiakkaani, voi saavuttaa ja kuinka sen voi saavuttaa. Toisaalta Elävä minä, kokonainen, sanaton, jatkuvasti muuttuva ja uutta synnyttävä, toisaalta sanoiksi ja määrityksiksi pysäytetty Keinotekoinen minä, tuon elävän minän varjo, tai heijastus. Mitä enemmän toimimme Elävän minän tapaan sitä enemmän olemme irti menneisyyden vaikutuksesta jolloin sen, mikä on mahdollista, voi nähdä vasta jälkeenpäin. Elävään minään palaamisessa on kyse ulkoa syötetyistä termeistä (psykologisaatiosta) luopumisesta ja oman elämän ottamisesta omaan haltuun.
Tieto perustuu havainnointiin ja mittaamiseen. Intuitio puolestaan on sanakirjan mukaan ”tietämistä ilman havaintoa ja ennakkotietoa”. Havainnointi tapahtuu aina jostain näkökulmasta, vain intuitiolla voi saada (kokonais) ymmärryksen asiasta. Niinpä vasta kun asia on intuitiivisesti ymmärretty, siitä saatu tietokin saa merkityksensä, muuttuu kuolleesta eläväksi. Bergson sanookin, että intuitiivinen ymmärrys ”ei pääty yhtenäisyyteen, se alkaa sieltä”. Liike älyssä ja intuitiossa on vastakkaista (ne menevät vastakkaisiin suuntiin). Tiukka sääntö on tämä: mikään järki ei auta ennen intuitiivista oivaltamista; intuitiivisen ’valaistumisen’ jälkeen eteenpäin ei pääse kuin järjellä.
Me ihmiset olemme eläytymisen taitajia, ajatellaan vain kun luemme romaaneja tai katsomme elokuvia. Mutta eläytymisellä intuitiivisena tiedon hankintana on omat tiukat sääntönsä, jotka toiset osaavat kuin luonnostaan, mm. ne mallittamani hyvät terapeutit, ja toisten on hyvä opetella.
Käydään näitä läpi keskustellen ja kokeillen. Useimpiin löytyy myös harjoitteita, joihin voi ottaa aiheiksi omia asioita.
Ilmoittaudu mukaan:
veli-matti.toivonen@vmt.inet.fi tai 0400 756670