Tulokset pitkästä, joidenkin osalta jopa vuosikymmenia kestäneestä, hyvien terapeuttien -mallitusprojektista ovat olleet minulle täysiä yllätyksiä. Hyvillä terapeuteilla kyse ei ole siitä, mitä tietää (mikä teoria, mikä koulukunta), mitä osaa (tekniikat) tai mitä tekee (käynnin pituus, käyntimäärät, ulkoiset puitteet), vaikka tietenkin jonkin verran näistäkin, vaan siitä miten on. Tämä olemisen tapa, oleminen, oli olennaista ja siihen liittyen tästä meidän tavallisesta poikkeava tietämisen tapa. Tämä on se ’alusta’ millä asiakkaan muuttuminen saattoi tapahtua.
Kunkin asian muuttumisella on omat ehtonsa. Psyykkisen muuttumisen ehdot eivät ole, ainakaan ensisijaisesti, psykologisia, vaan tietämisen tapaan liittyviä. Jos tietämisen tapa (tietoteoria) on tilanteeseen nähden väärä, mikään psykologinen ei auta. Se avaava, mitä hyvät terapeutit asiakkaalle tuovat, ei olekaan ensisijaisesti jotakin psykologista, vaan tietämisen tavan muuttuminen, joka ei tapahdu sillä tavalla kuin psyykkisen muutoksen yleensä ajatellaan tapahtuvan.
”Vaikka ihmiset puhuvat koko ajan muutoksesta, he eivät ymmärrä sitä” sanoi Henri Bergson. Muuttuminen voi tapahduttuaan näkyä muutoksina tuntemisessa, ajattelussa, haluamisessa jne, mutta se ei tapahdu siellä. Tarkasti ottaen silloin kun havaitsee ’muutoksen’, itse muuttuminen on jo tapahtunut. Olennaista terapeutille on huomata milloin muuttuminen on menossa siinä omien silmien alla, muuten omaa työtään on vaikea oppia.
”Vain osaamistaan voi oppia”. Outo lause, mutta näin se tapahtuu kävelemään opettelevalla lapsella, keihäänheittäjällä (Matti Järvinen löysi vahingossa oman tyylinsä, opetteli sen hyvin ja heitti 10 maailmanennätystä) tai terapeutilla. Kyse on oman osaamisen löytämisestä ja sitten sen oppimisesta, kuinka muuttuminen tapahtuu. Se on – minun mallitusteni mukaan – ainoa tapa oppia ammatillista osaamista, elämisen taidosta puhumattakaan.
Terapiassa on oma ’terapeuttinen’ small talk’insa. Sen tehtävä on näyttää/kertoa, että ’kanava’ on auki, kontakti olemassa, mutta psyykkinen muuttuminen ei tapahdu kielen tasolla pysyen, (vaikka voi käynnistyä siellä). Asiakkaan tietämisen tavan muuttumisessa olennaista on ’rekisterin vaihto’ kielen rekisteristä johonkin toiseen rekisteriin, joka on sanaton. Vasta kun kielestä ’pudotaan’ ja rekisteri vaihtuu johonkin toiseen, ollaan tilanteessa, jossa ei enää pääse toistamaan vanhaa, eli kertomaan samaa tarinaa yhä uudelleen. Asiakas hämmentyy ja joutuu orientoitumaan uudelleen.
Yhdellä tavalla kuvattuna asiakkaan (kuten omakin) ongelma on lukittuna kieleksi (esim. sisäiseksi puheeksi) ja kokemiseksi, jotka ovat vaihtoehdotonta binääri (kaksitilaista, joko – tai) -logiikkaa. (kts. Silén, 2025 lopussa) Lukitus ’aukeaa’ ja muuttuminen palautuu normaaliksi (jatkuvaksi), kun binäärilogiikasta siirrytään ternääri (kolmitilaiseen: on/ei, en tiedä) -logiikkaan, jossa vaihtoehdot avautuvat kolmannessa, ’en tiedä’ -tilassa. Kova väite on nyt tämä: joka kerran kun joku on muuttunut, hän on koukannut tätä kautta, oli hän siitä tietoinen tai ei. Ja aina kun muuttumista ei ole tapahtunut, on pysytty binäärissä. Ja juuri tässä on terapeutin haaste: ternääristä ajattelua ei voi kuvata binäärisellä ajattelulla eikä nykyistä tietämisen tapaa voi muuttaa puhumalla nykyisen tietämisen tavan kieltä. Kun asiakas ’putoaa’ kielestään ja vaihtoehdot aukeavat, asiakkaalle on suuri yllätys, että hän ei olekaan ’parantunut’ sillä tavalla (psykologisesti) mitä hän terapiaan tullessaan odotti, vaan vapautumalla tekemään valintoja, joita hänen aikaisempi ajattelunsa/kokemisensa ei nähnyt mahdolliseksi, tai edes olemassaoleviksi.
Koska ollaan ’en tiedä/ei tietoa’ -tilassa, muuttuminen on täällä menetelmätöntä: täällä ei voi toistaa mitään. Jokainen toimivakin menetelmä oli vain kertakäyttöinen. Seuraavalla kerralla keksitään uusi, mutta kumpikaan, terapeutti tai asiakas, ei voi tietää missä kohdin ja millaisena se tulee ja mitä se aukaisee.
”Sisäisen kokonaisvaltaisen maailman syy tuottaa vaikutuksensa vain kerran, eikä se toistu koskaan” (Bergson). Tämä tulee tärkeäksi ihmisten muuttumisen kanssa työskenneltäessä. Esimerkiksi terapiassa jonkun asian voi tehdä vain kerran: jos se vaikutti, asiat ovat toisin eikä sama teko toimi enää samalla tavalla, jos se ei vaikuttanut, miksi toistaa sitä? Jos asiakas on hukannut yhteyden muuttuvan itseensä, terapeutti ei sitä saisi hukata, muuten sokea ohjaa toista sokeaa.
Eikö terapeutin lämpö, empatia, asiakkaaan kokema hyvä suhde jne saa aikaan asiakkaan muuttumista? Kyllä, mutta vain silloin jos lämpö jne muuttaa asiakkaan tietämisen tapaa. Onhan sekin kai mahdollista, mutta useimmiten lämpö jne auttaa luomaan ilmapiirin, jossa terapeutti voi tehdä (tai jättää tekemättä) sen pienen liikkeen, jonka seurauksena asiakkaan tietämisen tavan muutos tulee mahdolliseksi. Tarvitaan molemmat.
Viite:
Silén, Johan ja Toepfer, Eljas: Chaitin’s Omega in Ternary Logic: A Structural Unknown Formalization of Algorithmic Incompleteness, 2025, julkaisematon käsikirjoitus.
Tästä on myös AI:n kääntämä suomenkielinen versio. Voin lähettää nämä kiinnostuneille, laita minulle viestiä: veli-matti.toivonen@vmt.inet.fi.
Kuva: Christian Ladewig on Unsplash